Lännessä Aristoteles, antiikin kreikkalainen filosofi, selvitti pronssi- tai valurautahammaspyörien käytön ongelmaa pyörivän liikkeen välittämiseen mekaanisissa ongelmissa vuonna 300 eKr. Aristoteles ja Archimedes, kuuluisat kreikkalaiset tutkijat, tutkivat molemmat vaihteita. Kuuluisa kreikkalainen keksijä Guticibis asetti tapit tasaisesti pyöreän levytyöpöydän reunaan, jotta se osuisi tapin pyörään. Hän sovelsi tätä mekanismia kaiverrusvuotoon. Tämä tapahtui noin 150 eaa. Vuonna 100 eKr. alessanilainen keksijä Herren keksi matkamittarin, jossa käytettiin vaihteita. Ensimmäisellä vuosisadalla jKr roomalaisen arkkitehdin Bidobisin valmistamassa vesipyöräpuristimessa käytettiin myös vaihteistoa. 1300-luvulle mennessä vaihteita käytettiin kelloissa.
Varhaisessa Itä-Han-dynastiassa (1. vuosisadalla jKr.) oli kalanruotopyöriä. Kolmen kuningaskunnan aikana ilmestyneet Guide Car ja Jili Drum Car ovat ottaneet käyttöön vaihteiston. Du Yun Jin-dynastian aikana kehittämä vesipyörivä jatkuvamylly siirtää vesipyörän voiman kivimyllylle hammaspyörien kautta. Varhaisin historiankirjoissa oleva tietue hammaspyörän voimansiirtojärjestelmästä on Liang Lingzanin vuonna 725 Tang-dynastian aikana tekemä kuvaus vesikuljetusarmillaarisesta pallosta. Pohjoisen Song-dynastian aikana valmistettu vesikuljetusinstrumentti (katso muinaiset kiinalaiset ajastimet) käytti monimutkaista vaihdejärjestelmää. Mao Yuanyin Ming-dynastian aikana kirjoittama Wu Bei Zhi (kirjoitettu vuonna 1621) tallensi eräänlaisen hammastangon ja hammaspyörän siirtolaitteen. Vuonna 1956 kaivetusta Anwujista, Hebeistä, löydettiin halkaisijaltaan noin 80 mm:n rautapiikki. Vaikka se on epätäydellinen, sen raudan laatu on hyvä. Tutkimusten avulla on vahvistettu, että se on tuote sotivien valtioiden aikakauden lopusta (3. vuosisadalla eKr.) Länsi-Han-dynastiaan (206-24 eKr.). Vuonna 1954 pronssihammaspyörä löydettiin Renjiayasta, Yongjin piirikunnasta, Shanxin maakunnasta. Viitaten samasta kaivosta löydettyihin esineisiin voidaan päätellä, että ne ovat Qin-dynastian (221–206 eKr.) tai varhaisen Länsi-Han-dynastian jäänteitä, joissa on 40 hammasta ja halkaisija noin 25 mm. Kantahammaspyörien käytöstä ei ole toistaiseksi löydetty kirjallisia todisteita. On arveltu, että niitä voidaan käyttää jarrutuksessa estämään akselin peruuttamista. Vuonna 1953 löydettiin pari pronssista kalanruotohammaspyörää Hongqingin kylästä, Chang'anin piirikunnasta, Shaanxin maakunnasta. Haudan rakenteen ja esineiden analyysin perusteella voidaan päätellä, että varusteet ovat peräisin varhaisesta Itä-Han-dynastiasta. Molemmissa pyörissä on 24 hammasta ja halkaisija noin 15 mm. Samaa kalanruotoa on löydetty Hengyangista ja muista paikoista.
Ranskalainen tutkija PHILIPPE DE LA HIRE ehdotti jo vuonna 1694, että involuuttia voidaan käyttää hampaan profiilikäyränä. Vuonna 1733 ranskalainen M CAMUS ehdotti, että hammaspyörän hampaan kosketuspisteen yhteisen normaalin tulee kulkea keskilinjan solmun kautta. Kun apuhetkinen keskiviiva vierii suuren pyörän ja pienen pyörän hetkellistä keskiviivaa (pituusympyrä) pitkin, apuhampaan muodostamat kaksi hammasprofiilikäyrää muodostuvat kiinnittyneenä suuren pyörän hetkelliseen apukeskiviivaan ja pienet pyörät ovat konjugoituja keskenään, mikä on CAMUS-lause. Se ottaa huomioon kahden hampaan pinnan yhtymätilan; Nykyaikainen kontaktipisteen liikeradan käsite on selkeästi vakiintunut. Vuonna 1765 sveitsiläinen L. EULER ehdotti matemaattista perustaa evoluutiohammasprofiilin analyyttiselle tutkimukselle ja selvensi hampaan profiilikäyrän kaarevuussäteen ja hammaspyöräparin kaarevuuskeskuksen paikan välistä suhdetta. Myöhemmin SAVARY täydensi tätä menetelmää ja siitä tuli EU-LET-SAVARY-yhtälö. ROTEFT WULLS osallistui evoluutiohammasprofiilin käyttöön. Hän ehdotti, että kun keskietäisyys muuttuu, evoluutiolla on etuna vakiokulmanopeussuhde. Vuonna 1873 saksalainen insinööri HOPPE ehdotti evoluutioprofiilia hammaspyörille, joissa on eri hammasluku, kun painekulma muuttuu, mikä loi ideologisen perustan nykyaikaisille muunneltuille hammaspyörille.
1800-luvun lopulla generatiivisen hammaspyöräleikkauksen periaate ja tähän periaatteeseen perustuvien erikoistyöstökoneiden ja -työkalujen ilmaantuminen hammaspyörän leikkaamiseen sai kierteisen hampaan profiilista suuria etuja sen jälkeen, kun hammaspyörien käsittelyllä on suhteellisen täydellinen väline. Niin kauan kuin hammaspyörän leikkaustyökalua siirretään hieman normaalista kytkentäasennosta hammaspyörän leikkaamisen aikana, vastaava muunneltu hammaspyörä voidaan leikata työstökoneessa vakiotyökalulla. Vuonna 1908 sveitsiläinen MAAG tutki vaihteiden vaihtomenetelmää ja valmisti vaihteiston muotoilukoneen generatiiviseen koneistukseen. Myöhemmin brittiläinen BSS, amerikkalainen AGMA ja saksalainen DIN ehdottivat peräkkäin erilaisia laskentamenetelmiä vaihteiden vaihtamiseen.
Voimansiirtovaihteen käyttöiän pidentämiseksi ja koon pienentämiseksi materiaalien, lämpökäsittelyn ja rakenteen parantamisen lisäksi on kehitetty ympyräkaarihammasvaihteita. Vuonna 1907 englantilainen FRANK HUMPHRIS julkaisi ensimmäisen kerran pyöreän hammasprofiilin. Vuonna 1926 sveitsiläinen ERUEST WILDHABER sai patentin normaalille ympyräkaarelle kierrevaihteelle. Vuonna 1955 Neuvostoliiton MLNOVIKOV sai päätökseen ympyräkaaren hammaspyörien käytännön tutkimuksen ja voitti Lenin-mitalin. Vuonna 1970 RMSTUDER, brittiläisen ROLH ROYCE Companyn insinööri, sai amerikkalaisen patentin kaksinkertaiselle ympyräkaarelle. Tällaisiin varusteisiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja niillä on ollut merkittävä rooli tuotannossa.
Vaihteisto on eräänlainen mekaaninen osa, jossa on hampaat, jotka voivat koskettaa toisiinsa. Sitä käytetään laajasti mekaanisessa voimansiirrossa ja koko mekaanisella alalla. Nykyaikainen vaihdetekniikka on saavuttanut: vaihdemoduulin 0.004-100mm; Vaihteen halkaisija vaihtelee välillä 1 mm - 150 m; Lähetysteho voi olla 100 000 kilowattia; Pyörimisnopeus voi olla useita satoja tuhansia rpm; Suurin kehänopeus on 300 m/s.
Tuotannon kehittyessä kiinnitetään huomiota vaihteiston toiminnan vakauteen. Vuonna 1674 tanskalainen tähtitieteilijä Romer ehdotti ensimmäistä kertaa episykloidin käyttöä hampaan profiilikäyränä vakaan vaihteen saamiseksi.
Teollisen vallankumouksen aikana 1700-luvulla vaihdetekniikka kehittyi suurella nopeudella ja ihmiset tekivät paljon vaihteita koskevaa tutkimusta. Vuonna 1733 ranskalainen matemaatikko Cami julkaisi hampaiden profiilin yhdistämisen peruslain; Vuonna 1765 sveitsiläinen matemaatikko Euler ehdotti involuutin käyttöä hampaan profiilikäyränä.
1800-luvulla ilmestynyt hammaspyörän hobbing-kone ja hammaspyörän muotoilukone ratkaisivat erittäin tarkkojen hammaspyörien massatuotannon ongelman. Vuonna 1900 Praft asensi hammaspyörän hobbing-koneeseen differentiaalilaitteen, joka pystyy käsittelemään hammaspyörien hammaspyöriä. Siitä lähtien hammaspyörien hobbing koneella on suosittu, ja hammaspyörän käsittely generointimenetelmällä on saanut ylivoimaisen edun, ja kierteisestä hammaspyörästä on tullut laajimmin käytetty vaihde.
Vuonna 1899 Lasher otti ensimmäisenä käyttöön muunnettujen vaihteiden järjestelmän. Modifioitu hammaspyörä ei vain voi välttää alileikkausta, vaan myös sovittaa keskietäisyyden ja parantaa vaihteen kantokykyä. Vuonna 1923 yhdysvaltalainen Wilder Hubble ehdotti ensimmäistä kertaa pyöreällä kaarella varustettua hammasprofiilia. Vuonna 1955 Sunovikov teki syvällistä tutkimusta ympyräkaarivaihteista, ja sen jälkeen pyöreäkaarivaihteita sovellettiin tuotantoon. Tällaisten vaihteiden kantokyky ja hyötysuhde ovat suhteellisen korkeat, mutta se ei ole yhtä helppo valmistaa kuin kierrehammaspyörä, joka kaipaa lisäparannuksia.




