Käytännössä vaihteelle, jonka absoluuttisen arvon arviointistandardia ei ole muotoiltu, kentällä mitattuja tietoja voidaan käyttää täysimääräisesti tilastolliseen keskiarvoon ja sopiva suhteellinen harkintastandardi voidaan muotoilla. Tätä standardia kutsutaan suhteelliseksi arvoarviointimenetelmäksi.
Suhteellinen arviointistandardi edellyttää, että vaihteiston samassa mittauspisteessä eri aikoina mitattua amplitudia on verrattava amplitudiin normaalitilassa. Kun mitattua arvoa verrataan jossain määrin normaaliarvoon, se katsotaan tietyksi tilaksi. Suhteellisen arvon arvioinnin standardi edellyttää esimerkiksi, että huomiota tulee kiinnittää, kun todellinen arvo saavuttaa 1,6-2 kertaa normaaliarvon, ja kun se saavuttaa 2,56-4-kertaisen, se tarkoittaa vaaraa jne. Mitä tulee arvosanaan 1,6 kertaa tai 2 kertaa, riippuen vaihteiston käyttövaatimuksista, suhteellisen karkeat laitteet (kuten kaivoskoneet) käyttävät yleensä korkeampaa moninkertaista luokitusta.
Käytännössä parhaan vaikutuksen saavuttamiseksi edellä mainittuja kahta menetelmää voidaan käyttää samanaikaisesti vertailuun ja kokonaisvaltaiseen arviointiin.
